Kultakorut ovat läpi historian olleet sivistyksen merkki. Kullan ainutlaatuiset fysikaaliset ominaisuudet ovat tehneet siitä halutun ympäri maailman kaikissa sivilisaatioissa. Kulta käy rahasta, tai on rahaakin vahvempi valuutta vaikeiden aikojen aikana.

Korujen materiaalina kulta on kestävää ja kaunista, se on muokattavissa lähes kaikenlaisiin koruihin ja arvokkaimmatkin jalokivet istutetaan kultaan. Jos koru on tehty riittävän tukevasti ja ammattitaitoisesti, kultakoru on omistajansa mukana vuosikymmeniä.

Kullan väriin, kovuuteen, hintaan ja muihin ominaisuuksiin vaikutetaan seosmetalleilla. Kullan seosmetallit valitaan käyttötarkoituksen ja halutun värin mukaan.

Kullan karaatti

Kulta on satoja vuosia ollut leimattava jalometalli. Sen käyttöä koruissa on aina valvottu, onhan se ollut koruissakin sijoitusomaisuus ja rahan vastine. Kullan leimat kertovat kullanpitoisuuden eli karaatin. Puhekieleen on vakiintunut karaatit, mutta teknisesti leimat ilmaisevat promillepitoisuuden. Suomessa yleisimmät käytössä olevat karaatit ovat 18 ka (750) ja 14 ka (585), suluissa on kummankin karaatin tuhannesosat ja leimoissa on vastaavat luvut. 14 ka kullan pitoisuus on selvästi matalampi kuin 18 ka ja paras saavutettava etu 14 kullalla onkin sen edullisempi hinta.

18 ka kultaa on perinteisesti käytetty arvokorujen materiaalina. Hyvä muokattavuus, sitkeys ja kyky vastustaa tummumista ovat pääsyyt 18 ka arvostukseen. Hyvä muokattavuus tekee 18 ka kullasta käsityöläiselle miellyttävän materiaalin ja sitkeys tekee siitä kestävän. Kyky vastustaa tummumista eli hapettumista tekee siitä miellyttävän käyttää iholla ja samalla se näyttää puhtaalta. Kulta-atomin uloimmassa valenssissa on yksi ylimääräinen elektrodi joka pomppii atomin ulkopuolella ja antaa sille ainutlaatuisen hohdon. Korkeapitoinen kulta onkin aina hohtavampaa.

18 ja 14 ka kultakoruja voi hyvin käyttää yhtäaikaa. Joskus kuulee sanottavan 14 ka karaatin olevan parempaa kultaa sen korkeamman kovuuden vuoksi. Samoin sanotaan että 14 ka kulta kuluttaa 18 ka kultaa jos ne joutuvat keskenään hankaukseen esimerkiksi vierekkäin sormessa. Kullan kovuus on paljolti riippuvainen sen käsittelystä. Lämpökäsittelyllä kultaa pehmennetään ja valssauksella tai takomisella sitä kovetetaan. Kaikki Auria kihlasormusten kultaseokset ovat käsitelty erittäin koviksi ja käytännössä 18 ja 14 ka karaatin kovuuserolla ei ole merkitystä. Jos haluat minimoida korujen keskinäisen hankauksen, pidä korut puhtaana. Suurin tekijä hankauksessa on ilmassa leijuvan kvartsipölyn tarttuminen korun pintaan ja sen hiova vaikutus kultaan. Käsivoide sormusten välissä muuttuu nopeasti hiomatahnaksi ja kulumisen merkkejä alkaa tulla.

Kullan väri

Kullan värejä on viisi. Keltakulta, punakulta, oranssikulta, valkokulta ja vihreäkulta. Näiden päävärien rajat eivät ole aivan tarkat ja eri valmistajilla on hieman eri käsitys mikä on kunkin värin oikea sävy. Kansainvälisesti on kuitenkin helpompi puhua näillä termeillä kun halutaan ilmaista edes suurin piirtein kullan sävyä.

Keltakulta on kaikkien tuntemaa keltaista kultaa. Puhtaana alkuaineena kulta on keltainen metalli ja seostettuna hopean ja kuparin kanssa se säilyttää keltaisen sävynsä. Kun seosmetallissa lisätään kuparin osuutta hopean kustannuksella, saadaan enemmän rosaan vivahtava väri ja sitä kutsutaan kansainvälisesti yleisnimellä oranssiksi kullaksi. Kun hopean osuutta nostetaan kuparin kustannuksella, saadaan vihreää kultaa. Vihreä kulta on oikeasti vain erittäin keltaista kultaa, mutta erotukseksi keltakullasta sitä kutsutaan vihreäksi kullaksi. Vihreää kultaa on käytetty muun muassa tehtäessä monivärisiä taskukellon kuoria. Saaliseläimen piirteet saadaan esille käytettäessä kohokuviota ja erivärisiä kultaseoksia. Samoin Norjassa vihreä kulta on suosittua ja sitä käytetään keltakullan asemasta.

Korukulttuuriperinne määrää mitä kullan väriä kussakin maassa on totuttu pitämään oikeana kullan värinä. Suomessa kultakorut ovat pitkään olleet oranssin kullan eri variaatioita, mutta uudet kultaketjut ja eurooppalaiset korut ovat käytännössä muuttaneet markkinat keltakullan hallitsemiksi. Perinteiden vuoksi useat suomalaiset koruvalmistajat käyttävät vieläkin oranssia kultaa, mutta silti sitäkin kutsutaan meillä keltakullaksi. Koska markkinoillamme kutsutaan hyvinkin erisävyisiä kultamateriaaleja keltakullaksi, kiinnitä huomiota värisävyyn ostaessasi kultakoruja.

Venäläiset korut ovat olleet hyvin punaisia. Niissä kuparin osuus seosmetallissa on erittäin suuri ja kupari punaisena värimetallina värjää koko metalliseoksen punaiseksi. Punakulta on hieno tehosteväri monivärisissä kultakoruissa ja yhdessä valkokullan kanssa siitä saadaan kauniita yhdistelmiä.

Toinen voimakkaasti kullan alkuperäisestä väristä poikkeava sävy on valkokulta. Valkokullassakin kultapitoisuus on karaattimäärän (promillemäärän) mukainen, mutta seosmetallina käytetyt valkoiset metallit värjäävät koko seoksen valkoiseksi tai oikeastaan harmaaksi. Valkokullan värjäävänä metallina käytetään mm. palladiumia ja nikkeliä. Seosmetallin määrä vaikuttaa väriin, mitä enemmän värjäävää metallia on seoksessa mukana, sitä valkoisempi koko seos on. Auria kihlasormuksissa käytetään erittäin korkeapitoista palladiumseosta (yli 14%), eikä seoksessa ole nikkeliä.

Auria kihlasormuksien kultaseosten värit ovat:

Keltakulta: Aurian keltakullan sävy 14 ka ja 18 ka pitoisuuksissa on hieman toisistaan poikkeava. 18 ka sävy on aavistuksen lämpimämpi kuin 14 ka. 18 ka keltakullan sävy on lähimpänä yleiseurooppalaista kultakorujen väriä.

Vihreä kulta: Auria Kihlasormuksissa ei ole varsinaista vihreän kullan sävyä, mutta lähimpänä tätä erittäin viileää keltaista on 14 ka keltakullan väri.

Rosakulta: Aurian rosakullan väri on lähinnä suomalaista perinteistä keltakullan sävyä. Punertava sävy poikkeaa selvästi keltakullasta ja näyttää lämpimältä vaalealla iholla. Aurian rosakultaa saa sekä 18 että 14 ka pitoisena.

Punakulta: Aurian punakullan väri on hohtavan punaista. Se erottuu selvästi punaisena ja sitä käytetään paljon kaksivärisissä sormuksissamme. Auria punakultaa saa sekä 18 että 14 ka pitoisena.

Valkokulta: Aurian valkokulta on erittäin valkoista, eikä sisällä nikkeliä. Huolimatta korkeasta palladiumpitoisuudesta kaikki Aurian valkokultaiset kihlasormukset lisävalkaistaan pinnoittamalla ne rodiumilla. Rodinointi on vakiintunut tapa lisätä valkokullan kiiltoa ja valkoisuutta, mutta halutessasi voit tilata sormuksesi myös ilman rodinointia. Sävy jää hieman tummemmaksi, mutta yhtälailla kauniiksi. Auria kihlasormuksia saa sekä 18 että 14 ka valkokultana.

Yhdistelmävärit: Monissa Auria kihlasormuksissa käytetään usean eri sävyisen kullan yhdistelmää.

Alla kuva eri väreistä

Värit

Platina/palladium, punakulta, rosakulta, 18 ka keltakulta, 14 ka keltakulta, valkokulta

« Palaa takaisin jalometallioppaan etusivulle

Profiilit ja leveydet

Profiilit ja leveydet

Istutustapa

Istutustapa

Jalometalliopas

Jalometalliopas

Pintavaihtoehdot

Pintavaihtoehdot

Kaiverrukset

Kaiverrukset

Timantit

Timantit

Copyright © Auria - Kihlasormukset.com   /   Sivutoteutus: Mainostoimisto Rinne

» Kirjaudu sisään